Annostus
Kaaviokuvat antavat soluista vääristyneen kuvan, usein esitetään 1 kpl reseptoreja malliksi ja mahdollisesti muitakin. Tyypillisessä solussa on yleensä 10 000–20 000 kappaletta tiettyä yksittäistä reseptorityyppiä. Koska samassa solussa on samanaikaisesti satoja erilaisia reseptorityyppejä eri viestejä varten, yksittäisten reseptorimolekyylien kokonaismäärä nousee helposti satoihin tuhansiin tai miljooniin.
Joissakin erikoistuneissa soluissa, kuten syöpäsoluissa tai tietyissä hermosoluissa, jonkin tietyn reseptorin määrä voi olla poikkeuksellisen suuri (jopa miljoonia kappaleita). B- ja T-lymfosyyttien pinnalla olevien antigeenireseptorien geenit järjestyvät uudelleen solujen kehittyessä, minkä ansiosta elimistö voi tuottaa jopa 10¹⁰ (kymmenen miljardia) erilaista reseptorimuunnelmaa (!!!) taudinaiheuttajien tunnistamiseen.
Solut eivät pidä reseptorien määrää kiinteänä, vaan ne säätelevät herkkyyttään viesteille muuttamalla reseptorien lukumäärää: Jos solun ympärillä on jatkuvasti liikaa tiettyä hormonia tai lääkeainetta, solu vetää reseptoreita sisäänsä ja hajottaa niitä. Tämä näkyy ihmisellä esimerkiksi lääketoleranssin kehittymisenä. Jos viestiainetta on pitkään hyvin vähän, solu valmistaa uusia reseptoreita solukalvolle tullakseen herkemmäksi pienillekin pitoisuuksille.
FARONin ei tarvitse tietää reseptorien määriä, vaan sillä on teknologisia mittareita.
Clever-1 piilottaa syöpäsolujen rakenteita immuunipuolustukselta. Koska elimistö tuottaa jatkuvasti uusia monosyyttejä ja Clever-1-reseptori kiertää nopeasti solun sisälle ja takaisin pinnalle, lääkeainetta on oltava verenkierrossa ja kudoksissa riittävästi uuden reseptorikannan tukkimiseksi. Jos annos on liian pieni tai antoväli liian pitkä, reseptorien miehitys laskee ennen seuraavaa annosta ja makrofagit palaavat immuunivastetta vaimentavaan tilaan.
Esim.:
Kliinisissä tutkimuksissa beksmarilimabin vaikuttava annostus ja sitoutumistaso riippuvat hoidettavasta syöpätyypistä, mutta vähintään 3–10 mg/kg annoksilla saavutetaan jopa 70 %:n sitoutuminen liukoiseen Clever-1-molekyyliin 8–15 päivän ajaksi. Yli 1 mg/kg annoksilla verenkierron monosyyttien Clever-1-reseptoreista yli 50 % miehittyy heti hoidon alussa, mutta vaikutuksen ylläpitämiseksi koko hoitosyklin ajan tarvitaan joko suurempia kerta-annoksia tai tiheämpää annostelua.
MATINS: Yli 1 mg/kg annoksilla yli 50 % verenkierron monosyyttien Clever-1-reseptoreista sitoo lääkettä toisena päivänä, mutta sitoutuminen laskee merkittävästi kahdeksanteen päivään mennessä. Korkeammilla 3–10 mg/kg annoksilla saavutetaan jopa 70 %:n kohdesitoutuminen liukoiseen Clever-1-proteiiniin, ja tämä vaikutus säilyy 8–15 vuorokautta
BEXMAB: Verisyöpien (MDS ja AML) hoidossa beksmarilimabia on tutkittu 1, 3 ja 6 mg/kg annoksilla, joita annetaan viikoittain 28 päivän hoitosykleissä atsasitidiiniin yhdistettynä. Tiheä viikoittainen annostelu varmistaa, että Clever-1-reseptorien esto ja makrofagien uudelleenohjelmointi pysyvät jatkuvasti käynnissä
Tutkimusten mukaan kaikki testatut kliiniset annostasot (0,1–10 mg/kg) lisäävät verenkierron luonnollisia tappajasoluja (NK-solut), CD8+ T-soluja ja B-soluja. Pidempi ja kattavampi Clever-1-reseptorien peitto kuitenkin tehostaa makrofagien kääntymistä immuunipuolustusta jarruttavasta M2-tilasta syöpää tuhoavaan M1-tilaan
Beksmarilimabi on hyvin siedetty jopa 10 mg/kg annoksilla ihmisillä, eikä se ole prekliinisissä kokeissa aiheuttanut sytokiinimyrskyä edes 100 mg/kg annoksilla. (Etsimäni aihe!!!, mihin on syytä palata!!!)
Kommentit
Lähetä kommentti