T-solut ja syöpä
https://www.duodecimlehti.fi/duo13382
Immuunijärjestelmä huolehtii elimistön puolustuksesta taudinaiheuttajia ja muuntuneita soluja vastaan. Syövän synty vaatii syöpäsolulta kykyä välttyä puolustusjärjestelmän tunnistukselta ja ennen kaikkea T-solujen välittämältä solutuholta. Syövän mikroympäristön ja T-solujen toiminnan syvempi ymmärtäminen on lisännyt puolustusjärjestelmää hyödyntävien lääkkeiden lukumäärää ja luonut uuden onkologisen hoitomuodon solunsalpaajien, täsmälääkkeiden, kirurgisen hoidon ja sädehoidon rinnalle.
Veren valkosoluista noin 30 % on lymfosyyttejä, joista 75 % on T-soluja. Elimistön 2 x 1012 lymfosyyttiä takaavat sen, että lähes kaikkia vieraita antigeeneja tunnistaa spesifinen T-solu. T-soluja on tehtävältään ja erilaistumisasteeltaan hyvin monenlaisia. Tärkeimmät T-solujen alaluokat ovat auttaja-T-solut ja tappaja-T-solut.
Syöpäantigeenit aktivoivat T-solut; syöpäantigeeni on kasvainmerkkiaine, sen pitoisuus voi kasvaa elimistössä tiettyjen syöpien vuoksi.
Syöpäsolut erittävät kasvaessaan ja kuollessaan antigeeneja (kolmiot). Antigeenia esittelevät solut, kuten dendriittisolut (DC), fagosytoivat (sulauttavat) niitä ympäristöstään ja esittelevät niitä MHC II -molekyylin välityksellä auttaja-T-soluille (CD4). (Yhteensopivat, isot molekyylit kättelevät, liittyvät yhteen, jolloin viesti välittyy; näin toimivat täsmälääkkeetkin!) Nämä erittävät aktivoituessaan sytokiineja (punaiset pisteet, pieniä, kehon viestimolekyylejä), jotka puolestaan kohdentavat tappaja-T-soluja (CD8) tuhoamaan solunsisäisiä patogeeneja ja syöpäsoluja.
Dendriittisolut ovat tärkeimpiä antigeenia esitteleviä soluja, mutta syövässä niiden toiminta häiriintyy monin tavoin. Myöhemmin syöpäsolut ja erityisesti syövän mikroympäristössä vaikuttavat tekijät häiritsevät dendriittisolujen toimintaa, jolloin nämä muuttuvat immuunivastetta lamaaviksi.
Syöpäsolut, tulehdussolut, tukisolut ja soluväliaine muodostavat toiminnaltaan hyvin monimutkaisen syövän mikroympäristön. Tukeakseen omaa kasvuaan ja suojautuakseen immuunijärjestelmän hyökkäyksiltä syöpäsolut koordinoivat mikroympäristönsä koostumusta ja eri solujen välistä monimutkaista vuorovaikutusta.
Tulehdusreaktio houkuttelee T-soluja syöpäkudokseen, mutta mikroympäristön rakenteet voivat fyysisesti estää niiden pääsyn kontaktiin syöpäsolujen kanssa. Ensimmäisenä esteenä T-solujen ja syöpäsolujen välillä on verisuoniston endoteeli. Sitä ympäröivät perisyytit, jotka pintamolekyyleillään ja välittäjäaineillaan estävät puolustusjärjestelmää tunkeutumasta syöpäkudokseen. Osa alkujaan syöpäsoluja metsästävistä immuunisoluista saattaa erilaistua syövän kasvua tukeviksi. Tulehdusta lisäävät M1-tyypin makrofagit ja auttaja-T-solut voivat muuttua immunosuppressiivisiksi M2-tyypin makrofageiksi ja säätelijä-T-soluiksi.
Huomattakoon jälleen, että Faron ei ole pelkästään tiettyjä lääkemolekyylejä metsästvä yhtiö, vaan se tutkii laajoja kokonaisuuksia, mm. syövän mikroympäristön toimintaa ja kehittää ratkaisevia täsmälääkkeitä.
T-solut ja syöpä - miksi tappajat uupuvat?
Dosentti Maija Hollménin johtaman tutkimusryhmän tutkimuksessa havaittiin, että syöpäpotilaiden veressä oli runsaasti liukoista Clever-1 -proteiinia. Se syntyy kudosten Clever-proteeinin pilkkoontuessa, jolloin proteiinia pääsee liukenemaan vereen. Verenkierrossa liukoinen Clever-1 voi sitoutua kehon puolustussoluihin eli T-soluihin ja häiritä niiden normaalia toimintaa. Häirintä estää T-soluja aktivoitumasta ja tunnistamasta kasvainta; > liukoinen Clever-1 on näin aktiivinen immuunijärjestelmän säätelijä.
Syövässä liukoisen Clever-1:n toiminta on potilaalle vahingollista, mutta joissakin muissa sairauksissa sen tulehdusta hillitsevästä kyvystä saattaisi olla hyötyä. Liukoinen Clever-1 auttaa meitä ymmärtämään, miksi osa potilaista ei hyödy immunoterapiasta. Aivan uutta on kuitenkin se, että se näyttää olevan aktiivinen osa tulehdusreaktion säätelyä. Löydös viittaa siihen, että liukoista Clever-1:tä voitaisiin tulevaisuudessa myös hyödyntää liiallisen tulehdusvasteen vaimentamiseen. Se on tarpeen esimerkiksi autoimmuunisairauksissa tai kudosvaurioon liittyvässä liiallisessa tulehduksessa.
Faron kehittää liukoisen Clever-1:n ja Bex:in liittymäkohdan osasista lääkettä em. kohteisiin (siis 'hybridiä', mitä yksinkertaisuuden vuoksi kutsutaan liukoiseksi Clever-1:ksi).
Kommentit
Lähetä kommentti