PS. 2

Jalkaset ovat upeita ihmisiä, kärkitutkijoita, vastuuntuntoisia, väsymättömiä. Mutta he ovat ihmisiä ja pikän projektin kestäessä kiintyvät aihioon tai useampaan. Näistä tulee kuin omia lapsia, joista on vaikea luopua. Ajatus katkeaisi, jopa päivärutiinit muuttuisivat ja alitajuntaa olisi vaikea pysäyttää. Kehon prosessit ovat mutkikkaita ja aina löytyy jokin uusi tutkimushaara. Lääkkeiden testaukset ne vasta prosesseja pitkittävät... Milloin olisi aika kaupallistaa? Siinä tarvitaan jonkin ulkopuolisen apua.

Pienellä henkilökunnalla joudutaan tehtäviä priorisoimaan, pääaihiota viedään eteenpäin ja ehkä ajatellaan, että siitä saatava hyvä riittää. Samalla muut, rahanarvoiset aihiot on jätetty - mutta montako kuolemanlaaksoa yritys kestää?

Taustalla kummittelee ajatus 'valmiista' tuotteesta, mutta lääkeaihioita ostetaan KAIKISSA VAIHEISSA, myös prekliinisissä! Faasi III on isojen pääsarkaa, ei siellä ole pienempien syytä rimpuilla. Oheista kuvaa olen esittänyt kai 3 kertaa - tähän tutkimukseen johtokin aikoinaan vetosi... Toteutuneista kaupoista (USA)

https://link.springer.com/article/10.1007/s43441-021-00364-y/figures/1  

  

Joskus on kannettu huolta siitä, mitä tutkijat myynnin jälkeen tekisivät. Huoli on turha, he voivat tehdä, mitä huvittaa: hallituspaikkoja, projektien johtotehtäviä, ehkä jatkoa vanhan yrityksensä palveluksessa, palkattuina. Loppujen lopuksi voisi olla helpotus päästä rutiineista, mikroskoopin takaa, laajempiin tehtäväkokonaisuuksiin, ehkä opetustehtäviin. 

PPS. Pitkän tauon jälkeen hypin Fooorumilla. Sain positiivista palautetta ja runsaasti palkintoja. Mutta toinen postaukseni hylättiin - se oli JJ:n kommentista 'kuskin paikalla'. Tämä oli täsmennys toisen kirjoittajan väärinkäsitykseen, joku muu postitti aiheesta kuvaotteetkin... Vielä kova kirjoitus siitä, miten 'Jalkasten 30-vuotisuralta kukaan ei ole rikastunut' - sai aikaan tämän postaukseni, paluu juurisyihin, siellä on lapsellisuutta, mutta inhimillistä. Taru sormuksesta...?

Muuten olen ihmetellyt Forumin toimintaa, jos jatkan vielä vierailujani, saanko korpraalin arvon, oikeuden osallistua seurakunnan vaaleihin? Oikeus kantaa asetta on varmaan vielä kaukana. Tämä oma hiekkalaatikko se vasta on turvallinen, kun vain muistaisi vaihtaa hiekat joka toinen kk.