Funktionaaliset materiaalit, solujen viestintä

Funktionaalisiksi l. toiminnallisiksi materiaaleiksi lukeutuvat sellaiset, jotka tekevät jotakin(!). Sähkötekniikasssa on käytettävissä johtavia ja eristäviä materiaaleja, mutta puolijohteet tekevät ohjauksen/ säädön (transistorit) mahdolliseksi. Katalysaattorit eivät osallistu reaktioihin suoraan, mutta edesauttavat niitä (esim. platina autojen pakokaasupäästöjen sitomisessa). Jotkin aineet ovat passiivisia, esim.litium - sinänsä äärimmäisen reaktioherkkä, mutta akkuun suljettuna sitä voidaan ulkoisen jännitteen avulla ionisoida (lataus), l. irrotetaan elektroni. Tämä palautetaan akun purkamisen yhteydessä ja akku tekee työtä.

Terveysalalla suotuisia vaikutuksia aiheuttavia aineita kutsutaan lääkkeiksi. (Lääketeolisuus.fi:/) "Lääke on erilaisista aineista koostuva tuote, jolla pyritään parantamaan sairaus tai lievittämään sen oireita. Osa lääkkeistä, kuten esimerkiksi rokotteet auttavat sairauksien ehkäisyssä."

Olemme pohtineet avain-lukko-teoriaa, missä kehon osat reagoivat valikoidusti. Tarvitaan liikettä, viestin välitystä ja reagointia. Esimerkkinä aiheen mutkikkuudesta esitin tutkijaryhmän työtä, missä parin vuoden(?) välein se löysi uusia viestikanavia, lopulta jopa 3 kappaletta.

BEXillä on kaksi vaikutusmekanismia syövän torjunnassa... Kysynkin: MITÄ TOIMINTOJA (esim.) BEXille VIELÄ LÖYDETÄÄN??? Mitä Faron tekee isona?

Solujen välinen viestintä

https://peda.net/keuruu/lukio/oppiaineet/biologia/bi2/1skjj/lis%C3%A4tietoa/13svvejkl  

"Solut säätelevät toisiaan ja itseään erilaisten signaalien avulla. Näiden viestien seurauksena ne voivat erilaistua, jatkaa jakautumista tai tuhota itsensä ohjelmoidun solukuoleman eli apoptoosin avulla. Toisinaan solut eivät välitä ympäröivien solujen viesteistä ja alkavat jakautua hallitsemattomasti. Näin syntyy hallitsemattomasti jakautuva syöpäkasvain.

Syöpä on tilanne, jossa elimistön solut eivät enää vastaa niitä sääteleviin signaaleihin. Solu irtoaa elimistön hallinnasta ja alkaa jakautua loputtomasti. Syöpäsolun täytyy lisäksi osata korjata dna:taan ja kyetä hallitsemaan muita elimistön soluja, esimerkiksi verisuonien muodostumista. Syöpäsolu ei osaa enää siirtyä apoptoosiin tai erilaistua.

Syövän synty johtuu muutoksista solun dna:ssa. Jos esimerkiksi kasvua hillitsevissä geeneissä tapahtuu muutoksia, voi solu alkaa jakautua nopeasti. Lisäksi kasvua edistävissä geeneissä voi tapahtua aktivoivia mutaatioita. Tällaista mutatoitunutta geeniä kutsutaan onkogeeniksi. Syövän syntyminen edellyttää useiden onkogeenien aktivoitumista sekä solun kasvua hillitsevien geenien hiljentymistä.

Solun kohtalo riippuu sen saamista viesteistä. Solut voivat viestiä keskenään monilla tavoin. Esimerkiksi elimistön umpirauhasten tuottamat hormonit kulkeutuvat verenkierron mukana koko elimistöön ja vaikuttavat siten solujen toimintaa. Myös hermoston viestit voivat vaikuttaa soluihin. Esimerkiksi lihassolun saama sähköinen signaali saa sen supistumaan.

Monet solut viestivät myös paikallisesti tuottamalla muihin soluihin vaikuttavia kasvutekijöitä. Kasvutekijät kulkeutuvat diffuusion avulla toisten solujen solukalvolle, jossa on niitä tunnistavat reseptorit.

Toisinaan solu saa signaalin, joka johtaa solun kuolemaan. Solu ei kuole hallitsemattomasti vaan ohjelmoidun solukuoleman eli apoptoosin välityksellä. Apoptoosin eteneminen on ohjelmoitu jokaisen solun dna:han. Niiden tarvitsee vain saada oikeanlainen signaali, jotta apoptoosi aktivoituisi. Apoptoosissa solun tärkeimmät osat hajoavat ja ne päällystetään solukalvorakkuloilla Lopuksi syöjäsolut nielevät nämä rakkulat solusyönnin eli fagosytoosin avulla."

https://www.solunetti.fi/fi/solubiologia/yleista_valitysmekanismista/  

"Solujen välinen viestintä perustuu viestin lähettäjäsolun tuottamaan viestimolekyylin ja viestin vastaanottajasolun ilmentämän reseptoriproteiinin kohtaamiseen. Vaikka viestimolekyyli voi esim. verenkierron välityksellä levitä laajalle alueelle, se vaikuttaa vain niihin soluihin, joissa on viestin vastaanottamiseen erikoistunut reseptori. Solujen väliselle viestinnälle on tyypillistä, että jo hyvin pienet viestimolekyylin pitoisuudet riittävät aikaansaamaan vasteen vastaanottajasoluissa.

Viestimolekyylit voivat olla proteiineja, peptidejä, aminohappoja, steroideja tai kaasumaisia yhdisteitä kuten NO. Hydrofobiset eli rasvaliukoiset ja kaasumaiset aineet kulkeutuvat solukalvon läpi, mutta vesiliukoiset eivät läpäise kalvoa."